A small tool to view real-world ActivityPub objects as JSON! Enter a URL
or username from Mastodon or a similar service below, and we'll send a
request with
the right
Accept
header
to the server to view the underlying object.
{
"@context": "https://www.w3.org/ns/activitystreams",
"type": "OrderedCollectionPage",
"orderedItems": [
{
"type": "Create",
"actor": "https://www.minds.com/api/activitypub/users/1134493002933215235",
"object": {
"type": "Note",
"id": "https://www.minds.com/api/activitypub/users/1134493002933215235/entities/urn:activity:1134707674385379328",
"attributedTo": "https://www.minds.com/api/activitypub/users/1134493002933215235",
"content": "Mitä olisikaan kesäloma ilman hyviä kirjoja 🙂<br /><br />Priory on hyvin lukijansa koukuttava romaani, joka tutkii perhesuhteiden monimutkaisuutta ja valintoja, joita teemme merkittävän muutoksen edessä. Niille, jotka nauttivat kohtuullisesta määrästä juonta, koko kertomuksessa on paljon mielenkiintoista kehitystä, koska nämä perheet mukautuvat ja muuttavat itseään ajan myötä. Whipple esittelee matkalla erilaisia ajatuksia herättäviä elementtejä, mukaan lukien varomattomat hairahdukset, epätoivotut raskaudet, manipulointi ja tuskalliset erot. <br /><br />Naisten mahdollisuuksien puute on tärkeä aihe koko ajan, etenkin kun avioliitto osoittautuu vaikeasti saavutettavaksi - tai mikä pahempaa, epäonnistumiseksi. Yhdessä vaiheessa tarinan loppua kohti Christine pohtii aiheen ydintä ja vakuuttaa, että jotain täytyy muuttua ajan myötä seuraavalle sukupolvelle, kuten hänen tyttärensä Angela.<br /><br />Yksi romanin vaikuttavimmista puolista on karakterisoinnin syvyys, jonka Whipple tuo tarinaan etenkin kuvaaessaan naisten päähahmoja Anthea, Christine ja Penelope. Henkilöt, jotka aluksi vaikuttavat melko ressukoilta ja sympatioidemme arvoisilta, paljastuvatkin huomattavan itsekkäiksi tai suorastaan jääräpäiksi. Toisaalta ne, jotka näyttävät olevan tunteettomia ja dominoivia, ovatkin todella sydämellisesti välittäviä, etenkin epätoivoisina aikoina. Tapa, jolla hahmot muuttuvat ja kehittyvät koko kerronnassa, on yksi kirjan kiinnostavimmista puolista.<br /><br />Kun romaani loppuu, toisen maailmansodan uhka kajastaa horisontissa. Vaikka loppuhuipennus saattaa tuntua liian siistiltä joidenkin lukijoiden makuun, pidin siitäkin. Tämä on hyvää vanhanaikaista tarinankerrontaa etenkin sotien välisen brittiläisen fiktion faneille.<br />Kokonaisuudessaan pidin Downton Abbeyn tunnelmasta ja klassisesta juonesta ilman kliseitä. <br /><br />Ihailua, jota tunnen romaanin suhteen, lieventää inho, jota tunnen niitä sen luokan etuoikeutettuja, kuten majuria, kohtaan, että tämä oikeus tarkoittaa sitä, että he ajattelevat, että maan johtaminen on edelleen heidän oikeutensa, vaikka heillä ei ole muuta pätevyyttä siihen kuin syntyminen yläluokkaiseen sukuun. Ehkä suomalaisena kiinnitän liikaakin huomiota tällaiseen, olkoonkin että aikakausi ja yhteiskunta olivat erilaiset.",
"to": [
"https://www.w3.org/ns/activitystreams#Public"
],
"cc": [
"https://www.minds.com/api/activitypub/users/1134493002933215235/followers"
],
"tag": [],
"url": "https://www.minds.com/newsfeed/1134707674385379328",
"published": "2020-07-28T04:43:09+00:00",
"source": {
"content": "Mitä olisikaan kesäloma ilman hyviä kirjoja 🙂\n\nPriory on hyvin lukijansa koukuttava romaani, joka tutkii perhesuhteiden monimutkaisuutta ja valintoja, joita teemme merkittävän muutoksen edessä. Niille, jotka nauttivat kohtuullisesta määrästä juonta, koko kertomuksessa on paljon mielenkiintoista kehitystä, koska nämä perheet mukautuvat ja muuttavat itseään ajan myötä. Whipple esittelee matkalla erilaisia ajatuksia herättäviä elementtejä, mukaan lukien varomattomat hairahdukset, epätoivotut raskaudet, manipulointi ja tuskalliset erot. \n\nNaisten mahdollisuuksien puute on tärkeä aihe koko ajan, etenkin kun avioliitto osoittautuu vaikeasti saavutettavaksi - tai mikä pahempaa, epäonnistumiseksi. Yhdessä vaiheessa tarinan loppua kohti Christine pohtii aiheen ydintä ja vakuuttaa, että jotain täytyy muuttua ajan myötä seuraavalle sukupolvelle, kuten hänen tyttärensä Angela.\n\nYksi romanin vaikuttavimmista puolista on karakterisoinnin syvyys, jonka Whipple tuo tarinaan etenkin kuvaaessaan naisten päähahmoja Anthea, Christine ja Penelope. Henkilöt, jotka aluksi vaikuttavat melko ressukoilta ja sympatioidemme arvoisilta, paljastuvatkin huomattavan itsekkäiksi tai suorastaan jääräpäiksi. Toisaalta ne, jotka näyttävät olevan tunteettomia ja dominoivia, ovatkin todella sydämellisesti välittäviä, etenkin epätoivoisina aikoina. Tapa, jolla hahmot muuttuvat ja kehittyvät koko kerronnassa, on yksi kirjan kiinnostavimmista puolista.\n\nKun romaani loppuu, toisen maailmansodan uhka kajastaa horisontissa. Vaikka loppuhuipennus saattaa tuntua liian siistiltä joidenkin lukijoiden makuun, pidin siitäkin. Tämä on hyvää vanhanaikaista tarinankerrontaa etenkin sotien välisen brittiläisen fiktion faneille.\nKokonaisuudessaan pidin Downton Abbeyn tunnelmasta ja klassisesta juonesta ilman kliseitä. \n\nIhailua, jota tunnen romaanin suhteen, lieventää inho, jota tunnen niitä sen luokan etuoikeutettuja, kuten majuria, kohtaan, että tämä oikeus tarkoittaa sitä, että he ajattelevat, että maan johtaminen on edelleen heidän oikeutensa, vaikka heillä ei ole muuta pätevyyttä siihen kuin syntyminen yläluokkaiseen sukuun. Ehkä suomalaisena kiinnitän liikaakin huomiota tällaiseen, olkoonkin että aikakausi ja yhteiskunta olivat erilaiset.",
"mediaType": "text/plain"
}
},
"id": "https://www.minds.com/api/activitypub/users/1134493002933215235/entities/urn:activity:1134707674385379328/activity"
}
],
"id": "https://www.minds.com/api/activitypub/users/1134493002933215235/outbox",
"partOf": "https://www.minds.com/api/activitypub/users/1134493002933215235/outboxoutbox"
}